Kuinka varmistamme teollisuuden resilienssin tulevana talvena?

Meneillään oleva energiakriisi on pakottanut meidät miettimään, kuinka turvaamme kriittisen infrastruktuurin ja tuotantotoiminnan. Konkreettisia toimia ovat esimerkiksi varapolttoainejärjestelmien toteuttaminen ja siirtyminen pois maakaasusta tuotantolaitoksissa. Kun aivan akuuteimmasta tilanteesta on selvitty, on oman toiminnan uhkakuvia ja resilienssiä hyvä tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin.

Termi resilienssi on noussut mediassa monessa yhteydessä käytetyksi termiksi, ensi COVID-19-pandemian aikana ja erityisesti nyt Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Yleisesti resilienssillä tarkoitetaan kriisinkestävyyttä ja palautumiskykyä siitä.

Teollisuuden resilienssi on myös kykyä toimia mahdollisesti pitkittyneen kriisin aikana ja kehittää toimintaa niin, että se on yhä vahvempaa kriisin jälkeen. Mielestäni tämä toiminnan kehittämisnäkökulma on hyvin tärkeä, sillä aina tulee uusia kriisejä ja oppimalla edellisistä kohtaamme seuraavat valmiimpina.

Hyvän rungon resilienssin kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun ja erityisesti toimenpiteiden hahmotteluun tarjoaa kyberturvallisuuden edistämisessä käytetty neliportainen malli: Predict (ennakoi), Prevent (estä), Detect (havaitse), Respond (vastaa).

Resilienssi syntyy jo suunnittelupöydällä

Kun ollaan investoimassa uuteen laitokseen tai kehittämässä olemassa olevaa osakokonaisuutta, on tärkeää huomioida resilienssiä parantavat tekijät jo suunnitteluvaiheessa. Luonnollisesti kyberturvallisuus on hyvin tärkeä huomioida jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä nykyään lähes kaikki tuotannollinen toiminta on enemmän tai vähemmän riippuvaista tietoverkoista.

Myös erilaisten automaatiokomponenttien saatavuus on viime aikoina kasvanut jopa vuosiin. Sen vuoksi uutta investointia mietittäessä voi olla aihetta suunnitella vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotta ei oltaisi täysin sidoksissa yksittäisen toimittajan tarjoamaan.

Puskurikapasiteetti lisää toiminnan joustavuutta

Kun tarkastellaan investoinnin ”fyysisen resilienssin” lisäämistä suunnitteluvaiheessa, yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa esimerkiksi

• useampaa rinnakkaista energiantuotantotapaa
• riittävän varavoimakapasiteetin varmistamista
• kriittisten järjestelmien kahdentamista sekä
• esimerkiksi rengassyöttömahdollisuuden suunnittelua sähkönjakeluun.

Toiminnan joustavuutta voidaan edistää myös suunnittelemalla prosessiin riittävät puskuri- ja varaajakapasiteetit, joiden avulla prosessin toimintaa pystytään jatkamaan häiriötilanteen alettua. Tämä puskurikapasiteetti voi mahdollistaa korkeiden sähkön tuntihintapiikkien välttämisen, jolloin esimerkiksi meijerin kylmäkoneiden tai kartonkikoneen jauhimien ei tarvitse käydä korkean hinnan tunneilla.

Älykkäällä ohjaamisella halvan energian tunnit saadaan hyödynnettyä

Kun varasto- tai puskurikapasiteettiin lisätään ennakoivaa ja älykästä ohjaamista, on mahdollista hyödyntää näitä häiriötilanteeseen tarvittavia järjestelmiä myös normaalioloissa tehostamaan liiketoimintaa.

Ennakoivalla ohjaamisella paljon energiaa käyttävien prosessien voidaan toimintaa keskittää halvan energian tunneille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten varautuminen kriiseihin voi tehdä toiminnasta vahvempaa myös kriisin jälkeen.

Kaikkeen ei tietenkään pysty varautumaan ja resilienssin kehittäminen onkin jatkuva prosessi. Keskeistä on muistaa, että suunnitteluvaiheessa aiheutuvat kustannukset suunnitteluun ja teknologiaan ovat merkittävästi matalammat kuin muutosten tekeminen jälkikäteen – tai peräti käynnissä olevan kriisin aikana.